Työergonomia

Seisomatyöskentely aktivoi ja askarruttaa

Seisomatyöskentely on tullut osaksi nykyaikaista työkulttuuria. Monilla saattaa olla työpöytänä sähköpöytä, jonka korkeutta voidaan säädellä tarpeen mukaan. Lisäksi seisten työskentelyn avuksi on tarjolla erilaisia apuvälineitä, jotka tekevät seisomatyöskentelystä ergonomisempaa. Jotta seisomatyöpisteellä työ olisi miellyttävää, on tärkeää kiinnittää huomiota työasentoon ja vaihtelun mahdollisuuksiin.

Seisten työskentelyssä on monia etuja, jotka liittyvät ennen kaikkea työhyvinvointiin. Kun ihminen tekee seisaallaan töitä tietokoneen ääressä, lisääntyy lihasten aktiivisuus huomattavasti. Lihasten aktivoituessa myös verenkierto paranee. Myös energiankulutus lisääntyy huomattavasti, kun työtä tehdään seisten. Seisomatyössä aineenvaihdunta vilkastuu, koska verenkierto on vilkkaampaa. Vilkkaan aineenvaihdunnan ansiosta kuona-aineet poistuvat kehosta tehokkaammin.

Liikkumattomuus ja staattiset työasennot voivat aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä erilaisia kiputiloja. Vaivoja voidaan vähentää ja jopa välttää hyödyntämällä vaihtelevia työasentoja seisomatyöstä erilaisiin istuma-asentoihin esimerkiksi satulatuolissa tai jumppapallon päällä istuen.

Sähköpöytä on hyvä investointi työhyvinvoinnin kannalta, mutta sen hyödyt tulevat esiin vasta, kun sitä aidosti säädetään tarpeen mukaan. Jos pöydän korkeutta ei säädellä, ovat pöydän ominaisuudet ikään kuin turhalla tyhjäkäynnillä. Työasentoa kannattaa vaihdella, jotta kuormitus vartaloon kohdistuu tasaisesti.

Liikuntaa työpöydällä

Seisomatyötä kokeilleet saattavat kommentoida, kuinka seisomatyö rasittaa alaselkää ja jalkoja. Työpistettä voidaan kuitenkin kehittää niin, että kiusalliset kuormitukset vähenevät ja asento muovautuu sopivaksi. Seisomatyön tueksi voidaan hankkia seisomatyöpisteelle joko seisontamatto tai aktiivilauta. Lisäksi sähköpöydän läheisyyteen on hyvä hankkia myös työtuoli, satulatuoli, aktiivituoli, jumppapallo tai muu istuin. Työergonomiaa kehittää simerkiksi Stoo-sarjaan kuuluu useita erilaisia vaihtoehtoja työpöydän ääressä istumiseen.

Seisontamatto vaimentaa niveliin kohdistuvaa painetta seisomatyössä. Se parantaa alaraajojen verenkiertoa ja keventää kuormitusta jaloissa sekä selässä. Näin myös mahdolliset turvotukset vähenevät. Seisontamaton toiminta perustuu sen joustavuuteen. Kun seistään kimmoisalla ja pehmeällä alustalla, painopiste vartalossa siirtyy luonnollisella tavalla päkiöille. Näin kantapäihin kohdistuu vähemmän painetta ja toisaalta vartalon asento korjaantuu luonnollisemmaksi. Pehmeä seisoma-alusta saa aikaan myös sen, että aivoissa aktivoituu tasapainoon vaikuttavat alueet.

Aktiivilauta on nimensä mukaisesti vartaloa aktivoiva apuväline. Kun työntekijä seisoo aktiivilaudan päällä, vahvistuvat samalla nilkkojen, polvien ja lonkkien nivelet sekä niveliä tukevat lihakset. Esimerkiksi Stoo® ja Gymba-aktiivilauta parantavat ryhtiä ja vilkastuttavat verenkiertoa.

Siirry seisomatyöhön ja virkisty

Seisomatyöhön siirtyminen kannattaa tehdä asteittain ja pääset nauttimaan työergonomiasta. Sopivan työskentelykorkeuden, säädettävän valaistuksen sekä seisomatyötä tukevien apuvälineiden kuten seisontamaton ja aktiivilaudan avulla ryhti pysyy hyvänä ja työskentely sujuu kivuttomasti. Vilkastunut verenkierto ja lihasten rentous hartioissa saavat aikaan hyvinvointia, mikä näkyy jaksamisessa ja työmotivaation sekä työtehon paranemisessa.

E. Kylmälä on työergonomian asiantuntija. Osaamme auttaa etsimään parhaat ratkaisut työpisteen kehittämiseen. Tule tutustumaan myymäläämme, jossa on esillä laaja valikoima seisomatyöskentelyä tukevia tuotteita. Kysy lisää sähköpöytien säätämisestä, seisomatyön apuvälineistä sekä seisomatyöhön siirtymisestä, tai pyydä maksutonta esittelyä!

Vieraskynä työergonomiasta

Itse yritän tulkita ihmiskehoa yrittämällä ajatella asiaa miljoonien vuosien evoluutioprosessin kannalta. Todennäköisesti rankamme kestää paremmin sellaista kuormitusta niissä asennoissa ja sillä tavalla, joita on toistettu jostain syystä jopa tuhansien sukupolvien ajan. Yhtenä, ehkäpä selvimpänä, yhteisenä nimettävänä tekijänä tässä on pystyasento ja kävely: kyky ja tarve liikkua. Vaikka olisi erittäin mielenkiintoista lähteä puntaroimaan myös ravinnon ja fyysisten ominaisuuksien adaptaatiokyvyn toimintaa, niin kuitenkin pidättäydyn niistä muilta osin kuin minkä katson sivuavan aihetta. Evoluution ja adaptaation välinen ero on kuitenkin hyvä tiedostaa. Olen nimittäin yllättävän usein kuullut sanottavan, että kyllähän se evoluutio korjaa minutkin soveltuvaksi jatkuvaan istumiseen tai mihin tahansa kummalliseen asentoon, kun sitä vain jatketaan riittävästi. Tässähän on evoluution sijaan kysymys fyysisten ominaisuuksien mukautumisesta vallitsevaan ympäristöön eli adaptaatiosta. Ajatuskulkuni mukaan evoluutio on ohjannut nimenomaan adaptaatiokykyä tehokkaaksi niissä ominaisuuksissa, jotka ovat olleet eloonjäämisen kannalta merkityksellisiä.

Totumme mm. erilaiseen lihasten kuormitukseen, ravinnon laatuun, ravinnon ja valon määrän sekä lämpötilojen vaihteluun kohtuullisen hyvin (voi olla myös, että jonkin kyvyn merkityksellisyys on ajan kuluessa vähentynyt ja ominaisuus on hävinnyt meiltä), mutta toisaalta sellaiset asiat, jotka ovat olleet selviytymisen kannalta jopa haitallisia, adaptoituvat heikosti. Näihin asioihin luen kuuluvaksi pitkäaikaisena jatkuvan istumisen. 

Istuessamme emme yleensä kannattele taakkoja rankamme päällä, mutta toisaalta monen meistä päivät sisältävät valtavan paljon istumista. Istuessa ryhdikkään asennon kannattelu vaatii yllättävän paljon tahdonalaista lihasvoiman käyttöä. Erityisesti, kun lonkkakulma eli reiden ja ylävartalon kulma jyrkkä eli lähellä 90 astetta. Tämän voi jokainen todeta helposti itse istumalla tuolilla ja yrittämällä säilyttää ylävartalossa vastaava asento kuin kävellessä. Asennon hakeminen ja löytäminen onnistuu melko varmasti jokaiselta, mutta entä sen säilyttäminen kymmenen minuutin ajan? Tämäkin onnistuu kyllä, jos keskityt asennon ylläpitoon. Entä lukiessasi tai katsellessasi vaikka ohjelmaa ruudulta? Nojautuessasi taaksepäin tuolin selkänojaa vasten todennäköisesti onnistut säilyttämään asennon kohtalaisen hyvin, eritoten mikäli selkänoja on hyvin muotoiltu ja joustaa mukavasti taaksepäin. Mutta nojatessasi taakse avaat lonkkakulmaa! Reiden yläpinnan pysyessä paikallaan ylävartalosi kallistuu taaksepäin eli lonkkanivel suoristuu jonkin verran. Itseasiassa ylävartalon normaalinotkot säilyttävä asento taitaa säilyä sitä helpommin mitä pidemmälle taaksepäin pääset nojautumaan ja saat vielä pääsikin tuettua tuolin niskatukeen. Niskatuen tuoma tuki (eli osuus, jonka se pään painosta kannattelee) kasvaa mitä pidemmälle taaksepäin nojaudut. Sama pätee selkänojaan.

Istuessasi ”pystyssä” ylävartalo seisomaryhdissä, selkänoja, saatikka laadukaskaan niskatuki, eivät käytännössä kannattele lainkaan ylävartalosi painoa. Tukea saat vain, kun nojaudut taakse selkänojan ja niskatuen päälle. Nojautuminen onnistuu, kun vaikkapa puhut puhelimessa tai pohdiskelet jotain asiaa. Vielä katsellessasi ruudullekin pysyt vielä selän kannalta ”normaaliasennossa” vaikka joudutkin vähän niskaa tuelta nostamaan ruudulle nähdäksesi.  

Nojaaminen vaikeutuu merkittävästi, kun tartut hiireen tai viimeistään, kun alat kirjoittaa ja tarvitset pöydällä nököttävää näppäimistöäsi. Nojatessasi et näe kunnolla pöydän pintaa ja joudut kurkottelemaan. Joudut vähentämään selkänojan tuomaa tukea ja nousemaan pystympään, jotta pääset tehokkaasti näppäilyn ja hiirityöskentelyn pariin. Tällöin selkäsi usein irtoaa selkänojasta ainakin alaselän ja niskan osalta, kun takapuolesi siirtyy vähän eteenpäin. Alaselän luonnolliset kaaret kääntyvät helposti kohti C-kirjaimen kaarevaa muotoa. Vaikka selkä joltain kohtaa koskettaisikin selkänojaan, niin selkänoja ei juuri lainkaan kannattele vartalosi painoa. Ylävartalosi asettaa nyt painonsa, selkänojan osittaisen tuen kadotessa, tuolin istuinosan päälle ja rangallesi asettuva paine kasvaa sitä suuremmaksi mitä alemmaksi rangan nikamia ja välilevyjä mennään. Tämä ei ole rangan rakenteen tai lihasten kannalta ongelmallista, kun luonnolliset kaaret säilytetään eli hyvässä ryhdissä istuttaessa tai kävellessä. Mutta entä nyt, kun selkäsi kaartuu roikottaen C-kirjaimen muodossa päätäsi suunnilleen pystysuoraan lantiosi yläpuolella?

Vaikka asento ei näytä tai äkkiä tunnukaan vaaralliselta, niin siitä silti aiheutuu monelle eri tavoin oireilevia ongelmia. Selän luonnollisten kaarien poistuessa asento poikkeaa varsin merkittävästi siitä luonnollisesta asennosta, joka meillä ylävartalossamme on kävellessämme. Voidaan myös pohtia kumpaa asennoista on ihmisen evoluution aikana tarvittu enemmän päivittäisissä toimissamme. Seisoma-asennon kaltaisessa ryhdissä rangan luontaisten kaarien toteutuessa rankamme kestää mainiosti taakkoja, tärähdyksiä ja nopeita liikkeitä. Rangasta saadaan luontainen tuki ja rangan ympärillä olevat lihakset työskentelevät sen mukaan, kuin niitä asennon muutoksiin, taakkojen kannatteluun tai liikkeeseen tarvitaan.

Selän pyöristyessä menetämme suuren osan rangan luontaisesti tarjoamasta tuesta. Se paino, mitä luisen rangan kuuluisi normaalisti kannatella suuren osan valveillaoloajastamme, siirtyy nyt enemmän välilevyjen ja lihasten staattisen jännityksen kannateltavaksi. Välilevyt ovat sitä kovemman paineen alla mitä alemmas rankaa mennään. Lihakset väsyvät jatkuvassa staattisessa jännityksessä. Lihakset, jotka soveltuvat lyhyisiin aktiviteettijaksoihin hyvin ovat nyt staattisessa jännityksessä jopa tunteja kerrallaan. Painoa ei välttämättä ole paljon kannettavana, mutta koeta kannatella kättäsi sivulla edes vartin verran! Mieti sitten sitä työtä mitä pyöristyvän selkäsi ja niskasi lihakset joutuvat tekemään jatkuvasti kannatellessaan rankasi muodostaman C-kirjaimen päässä kököttävää päätäsi. Elimistömme varmaan kummastelee tilannetta ja miettii, että ilmeisesti tämän yksilön tulee jostain syystä kököttää selkä kaarella ja yrittää mukautua tilanteeseen. Kuten aiemmin mainitsin, niin elimistömme mukautuu varsin hyvin niihin asioihin, jotka ovat aina olleet henkiin jäämiselle merkityksellisiä. Jatkuva kumara staattinen asento ei varmasti monella kuulu näihin helposti adaptoituviin ominaisuuksiin. Näin elimistömme keinot mukautua tähän nykypäivänä valtavan paljon toistuvaan asentoon ovat varsin puutteellisia. Muista siis kiinnittää erityistä huomiota istuma-asentoosi!

Fyysisen aktiivisuuden lisääminen työpäivän aikana

Istuma-asennon vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ovat merkittäviä ja ne ovat saaneet paljon huomiota viime vuosina. Pitkäaikainen istuminen ja huono asento voivat aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia. Huono istuma-asento voi johtaa muun muassa krooniseen selkä-, niska- ja hartiakipuun sekä lihasjännitykseen. Näiden fyysisten ongelmien lisäksi huono asento voi heikentää myös terveyttä ja hyvinvointia laajemmin, kuten aiheuttaa hengitysongelmia ja heikentää verenkiertoa.

Fyysisen aktiivisuuden lisääminen työpäivän aikana on tärkeää, koska se auttaa parantamaan terveyttä ja hyvinvointia. Fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä työpäivän aikana voidaan ehkäistä istuma-asennon aiheuttamia haittoja. Aktiivisuutta voidaan tehdä monin tavoin, esimerkiksi kävelykokouksilla, taukojumpalla tai työskentelemällä seisomapöydän ääressä. Tärkeää on löytää tasapaino istumisen ja liikkumisen välillä. Fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä voidaan myös parantaa työntekijöiden keskittymiskykyä ja tuottavuutta.

Hyvä työergonomia etätyössä on erittäin tärkeää. Ergonomia tarkoittaa työympäristön, työvälineiden ja työmenetelmien suunnittelua niin, että ne tukevat työntekijän terveyttä, turvallisuutta ja tuottavuutta. Ergonomia voidaan jakaa kolmeen pääalueeseen: fyysinen, kognitiivinen ja organisatorinen ergonomia. Fyysinen ergonomia keskittyy työntekijän fyysisiin vaatimuksiin, kuten asennon, liikkeen ja kuormituksen hallintaan.

Etätyössä hyvän ergonomian saavuttaminen tulee olla etusijalla, sillä se vaikuttaa merkittävästi työntekijän hyvinvointiin. Esimerkiksi sopiva työtuoli, jonka korkeutta voi säätää, antaa hyvän tuen selälle ja auttaa välttämään istuma-asennon aiheuttamia ongelmia. Lisäksi tietokoneen näytön tulisi olla oikealla korkeudella, jotta se ei rasita niskaa ja silmiä.

Työympäristön parantamisessa fyysisen ergonomian lisäksi tulee ottaa huomioon myös kognitiivinen ergonomia. Kognitiivinen ergonomia tarkoittaa sitä, miten työympäristö ja työvälineet tukevat työntekijän aivojen toimintaa. Kognitiivinen ergonomia keskittyy muun muassa työn suunnitteluun, tiedonhallintaan ja päätöksentekoon. Ergonomia tarkoittaa siis laajemmin sitä, miten työympäristö tukee työntekijän hyvinvointia ja tuottavuutta.

Työntekijöiden hyvinvoinnin ja tuottavuuden parantamiseksi työn suunnittelun tulee olla sellaista, että se tukee sekä fyysistä että kognitiivista ergonomiaa. Tähän tulee sisältyä työpisteen suunnittelu, jossa huomioidaan työntekijän fyysiset ja kognitiiviset tarpeet. Hyvä ergonomia tarkoittaa, että työympäristö ja työtehtävät on suunniteltu sellaisiksi, että ne eivät aiheuta tarpeetonta rasitusta tai stressiä. Ergonomian avulla voidaan tehdä työpaikasta turvallisempi, mukavampi ja tehokkaampi.

Ergonomiaa tulisi parantaa jatkuvasti, sillä se voi vaikuttaa merkittävästi työntekijöiden hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Ergonomiaa parantamalla voidaan esimerkiksi vähentää työperäisten sairauksien riskiä, parantaa työntekijöiden työssä viihtyvyyttä ja vähentää sairauspoissaoloja.

Työn suunnittelussa tulee ottaa huomioon työntekijöiden yksilölliset tarpeet. Työntekijän pituus, paino, fyysinen kunto ja työtehtävät tulee ottaa huomioon työpistettä suunniteltaessa. Esimerkiksi pöydän ja tuolin korkeuden tulee olla säädettävissä, jotta ne voidaan mukauttaa kullekin työntekijälle sopiviksi. Työpisteen valaistuksen, melutason ja ilmanlaadun tulee myös olla kunnossa, sillä ne voivat vaikuttaa merkittävästi työntekijän hyvinvointiin.

Työympäristön ja työvälineiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös ergonomian psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Työntekijän tulee tuntea olonsa mukavaksi ja turvalliseksi työpaikallaan. Hyvä työympäristö tukee työntekijöiden yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä, mikä voi lisätä työn tuottavuutta ja työssä viihtyvyyttä.

Hyvä ergonomia etätyössä edellyttää myös, että työntekijä ottaa vastuuta omasta työympäristöstään. Työntekijän tulee säännöllisesti tarkistaa oma työasento, työpisteen ergonomia ja työvälineet. Työnantajan tulee tarjota riittävä tuki ja ohjeistus etätyöergonomian toteuttamiseen.

Hyvän ergonomian saavuttamiseksi on tärkeää, että työntekijä ymmärtää, mitä ergonomia tarkoittaa ja miten sitä voidaan tehdä käytännössä. Työntekijän tulisi olla aktiivinen osa työympäristönsä suunnittelua ja kehittämistä. Tämä vaatii avointa viestintää ja yhteistyötä työntekijöiden ja työnantajien välillä. Ergonomia on jatkuva prosessi, joka vaatii säännöllistä arviointia ja parannuksia. Se on investointi työntekijöiden terveyteen, hyvinvointiin ja tuottavuuteen.

Jani Ropponen on Top-Cousins Oy:n työergonomia-asiantuntija. Jani on erikoistunut aktiiviseen istumiseen ja hän on viimeisen 15 vuoden aikana ollut mukana useiden
aktiivi- ja satulatuolien tuotekehityksessä, hyödyntäen saamaansa tietotaitoa jatkuvasta dialogista fysioterapeuttien, tutkijoiden, asiantuntijoiden sekä lääkäreiden kanssa.
Jani opiskelee parhaillaan töiden ohessa YAMK:ssa dataperusteista hyvinvointiteknologiaa. näytä vähemmän